Tämä on tunnistus eikä tunnustus, koska en aio sanoa mitään häpeällistä enkä salaista. Tunnistaminen on jännittävä seikkailu. Tunnistaminen on hiljaista tietoa jostakin, jota ei ole välttämätöntä eritellä. Siksi lasken onnellisuuden tunnistamisasiaksi.
Onnellisuus ei tule eikä mene, se vain on. Onnellisuuden voi myös järkeillä - harrastan sitä usein. Onnellisuus kasvaa tyytyväisyydestä, joka on rauhallisuutta ja varmuutta olosuhteiden myötämielisyydestä. Itselläni on checklist, jonka avulla pystyn hyväksymään mielentilani ja tunteeni, tunnistamaan sen, mikä oikeastaan ei kuulu minnekään, mutta jonka silti sijoitan jonnekin omassa mielessäni, jos minulla on siihen hyvät perusteet.
Tämä on minun henkilökohtainen onnellisuuschecklist:
- Sovinto. Oman perheen kanssa on tärkeää olla hyvissä väleissä samoin kuin muidenkin kanssaihmisten. Silloin olen rohkeimmillani.
- Uni. Olen yleensä väsyneenä lamaantunut ja keskustelukyvytön sekä joskus huumorintajuton, mikä on yksi kamalimmista piirteistä, joista ihminen voi kärsiä.
- Ruoka. Jos en tajua syödä, olen ilkeä itselleni, ja sellaisessa tilassa on hankalaa olle kiltti kenellekään muullekaan. Ikävä käytös muita kohtaan on myös surkea juttu.
 - Ajatusten virtaaminen sisään ja ulos. Jos en pääse puhumaan kenenkään kanssa mielekkäistä asioista, joita tapahtuu pääni ulkopuolella, alan potea niin kutsuttua oman paskan jauhamista, joka on erittäin hyödytöntä. Toisten elämä ja ajatukset ovat hienointa ainesta, johon ihminen voi koskaan päästä käsiksi. Siihen tarvitaan rakkautta ja luottamusta.
- Läheisyys. Kaksi läheistä ihmistä on vähän kuin kaksi magnustia. En tiedä miksi, mutta teki vain mieli sanoa niin, koska se kuulosti suloiselta. Tai ei, itse asiassa ne ovat enemmänkin kuin kaksi koalaa.
- Maailman tarkastelu ja hyvät keskustelut. On murskaavan upeaa havaita maleksivansa maailmankaikkeudessa. Kuvittele nyt, osana kaikkea satunnaista toimivaa, erilaista ja samanlaista. Erilaisia kombinaatioita, joiden kohtaamista sanotaan elinikäiseksi oppimiseksi. Tieteen paradigmat ovat alkujaan kaikki olleet käsittämättömän absurdeja asiaintiloja, joihin on tutkimalla saatu jokin tolkku. Revi siitä!
- Ison kasan lehtiä selailu yksin omassa kammiossa yöllä. Läheisyys on ihanaa, mutta tarvitsen tilaa ja omia tutkimuksiani.
- Kirjoittaminen. Sillä tavalla voi suoltaa niin nautinnollisesti potastaa ja tieteellistä esseetä, että tuo mahdollisuuksien kirjo melkein naurattaa! Mistä tahansa voi kirjoittaa: rakkaudesta, ihmeistä, turhista ja vähäpätöisistä pikkujutuista, havainnoista, valituksista, riemuista... Ja jos sen osoittaa jollekulle henkilökohtaisesti, niin mitä varmimmin tuo ihminen sinusta jotain, ja saa samalla tilaisuuden opettaa sinua. Mitä ihanaa vuorovaikutusta.
- Matkustaminen. Minulla on selvästi verissä kiertolaisuutta, koska en viihdy yhdessä paikassa. Nytkin minulla on neljä kiintopistettä, joissa voin vetelehtiä. Silti janoan varsinaista matkustelua. Kaukana poissa nyörit voi solmia uusin rusetein, kun maailmankuvan uudistaminen ja täydentäminen ovat jokaisen päivän tärkein missio. Tehokas tapa kasvaa (johonkin suuntaan). Kiinnostavaa on se vapaus, joka valloittaa sydämen tien päällä. Paradoksi: muualla on aina muukalainen, kotiin on palattava ja kieli ja tavat ovat vieraita, ja integroituminen on liian hidasta, jotta se ehtisi tapahtua loman aikana. Seuraus: matkaaja on aina kohdeyhteiskunnan ulkolainen. Mikä siinä kiehtoo? Siitä aion puhua, kunhan olen lukenut enemmän Madventres-kirjaa...
- Liikunta. Rakastan happea (kukapa ei) ja rasitusta. Liian väähäinen liikunta altistaa minut tylsämielisyyteen. Juokseminen, kävely ja jumppaaminen ovat parasta. Pyöräily on minun henkilökohtainen elämäntilanneriippuvainen joukkoliikenteeni.
- Musiikki. Koskee aivojen onnellisuusosaa (onnellisuus kokee kohta inflaation, kun olen sepittänyt siitä jo ummet ja lammet, eikä loppua näy).
- Koulu. Siellä on aina muita ihmisiä ja jänniä sekä tylsiä kursseja, jotka yhdistävät meitä. Ja jos ei olisi koulua, ei saisi käyttää kaikkia niitä ihania tunteja oman koulutussuuntansa mielekkyyden kaiverteluun.
- Ystävyys. Me olemme yksi iso kalaverkko.
- Itsenäisyyden ja riippuvuuden tasapaino. Vihaan sitä, että joku nurisee tekemisistäni, toisaalta yksin on turha olla. Mitä hyötyä minustakaan on sillä tavalla kenellekään.
- Nauru.
- X. Tyhmä väittäisi tietävänsä kaiken.
- Y. Unohdin varmasti jotain.
- Z. Listan on tarkoitus olla moniuloitteinen.