Olen Etela-amerikassa - olen ollut taalla jo kaksi ja puoli kuukautta. Universaali lausahdus "minun tulisi opiskella juuri nyt" yhdistaa minut maagisesti korealaiseen viemarirakenteiden opiskelijaan, joka keksii paraikaa itselleen tenttiin lukemisen korvaavaa viihdyketta. Maagista on myos se itsevarmuus, jolla asennoidun huomiseen latinalaisen Amerikan taidehistorian tenttiin. Ehka olen oikeutettu luuloihini ainakin, jos laskee kaikki ne tunnit, jotka olen kahlannut lapi papereita ja yrittanyt luoda lennokasta yhteytta painomusteen ja aivosolujeni valille. Rakastan tata ahnasta janoa, joka johdattaa minut imemaan opintomateriaalejani.Tata tunnetta tulee ikava.

Olen Buenos Airesissa. Tahtoisin kovasti tietaa, miten tama minuutti, tunti, paiva, viikko ja kuukausi vaikuttaa siihen, miten naen menneisyyteni ja elan tulevaisuuteni. Ainakin rakkaudesta olen oppinut paljon ja tahdon, etta se tulee viemaan minua eteenpain sinne, minne polkuni milloinkin menevat. Niista leveimman ja kantavimman se onkin jo paljastanut.